Kolmetoista kuukautta Kosovoa

Tietenkään meillä ei täällä Camp Villessä ole mahdollista juhannuksena viettää aikaamme suomalaisessa kesämaisemassa: meiltä puuttuvat varjoisat puut, viileä järvi- tai merivesi, laituri, vihreä ruoho ja yön läpi paistava päivä (näinkin korkealla leveysasteella pimeä tulee jo kello yhdeksältä). Mutta meillä oli muutama koivu, grilli-ilta, sauna, vihta, uima-altaina palovesialtaat sekä kokko - komea, vaikka jätepuista olikin kasattu -, jonka komentajamme Vesa Kangasmäki sytytti "moderniin kosovolaiseen tapaan" polttopullolla eli Molotovin cocktaililla.

Polttopullot tulivat meille tuskallisessa määrin tutuiksi maaliskuun mellakoiden aikana sillä juuri niitä käyttäen mellakoihin osallistuneet Kosovon albaanit polttivat paikallisten serbien taloja. Joku polttopullon toimintaperiaatetta ymmärtämätön albaani oli jopa laittanut bensiinin särkymättömään muovipuolloon. Juuri tällaisen muovipullon heittäen komentaja Kangasmäki sytytti kokkomme suosionhuutojen säestyksellä. (Itse kokko oli pioneerien etukäteen "panostama", minkä kaikki tiesimme.)

Kosovon tilanne on yhtä sekava kuin 17. maaliskuuta, jolloin albaanimellakat puhkesivat. Leikkisästi kutsumme päivää "albaanien kevätriehaksi", kun haluamme siihen viitata. Kosovolaisilta puuttuu usko tulevaisuuteen. Heidän nähdäkseen kaikki poliittiset vaihtoehdot ovat yhtä mahdollisia ja paikallista politiikkaa kuvastaa äskettäin kuulemani vitsi: "kaksi Kosovon serbiä - kolme poliittista puoluetta".

Kuulin vitsin cimiceiltämme. Cimic- eli Civil-Military Cooperation -työ on tärkeä osa taisteluosaston toimintaa. Kosovon kaltaisessa kriisissä paikallisille annettu apu on suureksi hyödyksi. Täällä ei ole mitään selkeitä rintamalinjoja tai rajoja, joiden ylittämistä vartioisimme: Kosovon serbit ja albaanit asuvat vierekkäisissä kylissä tai kaupunginosissa.

Esikunnan Cimic-toimiston tehtävänä on tarjota sellaista apua, joka on sotilaiden annettavissa, esimerkiksi raskailla koneilla tehtäviä lyhyitä urakoita. Operaation alussa cimicit myös järjestivät sotilassaattoja, jos albaanin oli kuljettava serbialueen tai -kylän läpi tai päinvastoin, ja tämä pelkäsi kimppuunkäymistä. Myös muuta kiireellistä apua paikallisväestölle, mm. juomavesi- ja polttopuutoimituksia, on Cimic- toimisto järjestänyt. Viime kuukausina cimicit ovat myös avustaneet rahallisesti tai muuten joukkoa perusteilla olevia pienyrityksiä.

Paikallinen talouselämä on lähes olematonta: monet kylät elävät käytännössä omavarais- ja vaihtotaloudessa. Työttömyys on niin suurta, että voidaan puhua käteisen rahan vajeesta: ilman perheenulkoista työpaikkaa perhe ei voi saada rahaa mistään. Ainoa rahanlähde on maatalouden vähäinen ylijäämä sekä satunnaiset lisätulot esim. kioskin pidosta. Kylän läpi vievän tien varressa saattaa olla pieniä kojuja jopa ilman vahtia. Joskus näkyy vain pienen tuolin päällä muutama isokokoinen muovipullo. Ensi alkuun luulin, että pullo on vettä tai mehua mutta se onkin bensiiniä myytäväksi. Myös kyltti "Autolarje" eli "Autopesula" on hyvin yleinen Kosovon teillä; autopesula kun on yritys, jonka perustaminen ei pääomaa vaadi.

Kun ei ole rahaa, ei voi olla pankkejakaan, ja ilman pankkeja ei ole luottoja. Cimic-toimiston avustukset pienyrityksille ovat tärkeitä, koska nämä yritykset menestyessään luullakseni antavat uskoa niille, jotka haluavat yrittää enemmän. Avustukset ovat nimenomaisesti sellaisten työkalujen tai välineistön hankkimiseen, mikä mahdollistaa yrityksen toiminnan.

Näissä oloissa osuustoiminta olisi luontevin tapa muodostaa pääomia mutta sen estää toisaalta rikollisuus ja yleinen laittomuus toisaalta kyläpäällikköjen autoritaarinen valta sekä tietysti tietämättömyys osuustoiminnasta.

---

Kirjoittaja on 29-vuotias humanististen tieteiden kandidaatti, joka palvelee rauhanturvaajana Kosovossa. Hän kirjoittaa kokemuksistaan ja elämästään Camp Villen leirissä, yhdistetyn suomalais-irlantilaisen taisteluosaston esikunta- ja huoltokomppanian viestijoukkueessa.