Kolmetoista kuukautta Kosovoa

Kosovo on yhtä etelässä kuin Rooma! Siksi tullessa kuvittelimme, että täällä talvi on vain muutama kuukausi satunnaisia sateita ja viileämpää ilmaa. Mutta Kosovon kaksi laaksoa ovat kaikista suunnista korkeiden vuorten ympäröimiä, vallankin lännestä päin. Muutama sata kilometriä länteen on Albania, jonka rannikon ilmasto on leudon välimerellistä.

Suomalaiset rauhanturvaajat käyvät toisinaan päivän vierailulla Makedoniassa eli FYROM:ssa (Former Yugoslavian Republic of Macedonia), koska siellä sijaitsee "läyhyparkki", jossa säilytämme autojamme täällä olon ajan. Kun Kosovossa sataa vettä, on "läyhyssä" usein puolipilvistä, ja Makedoniasta etelään Kreikan puolella sijaitsevassa Thessalonikassa on lämmin auringonpaiste. Kosovon ja Makedonian välillä on korkea vuorijono; paljon korkeampi kuin matalammat vuoret Makedonian ja Kreikan välillä. Ja mitä etelämmäs Makedoniassa kulkee, sitä enemmän maisemat muistuttavat ikivihreitä mutta kuivahkoja ja kivikkoisia Kreikan seutuja. Etäisyys suomalaisten vartioimasta Lipljanin kaupungista Makedonian pääkaupunkiin Skopjeen, jonka esikaupungissa "läyhyparkki" sijaitsee, ei ole edes sataa kilometriä, ja Skopjesta Thessalonikaan on alle kaksisataa kilometriä linnuntietä.

Kosovon talvi on ollut keskimäärin 5-10 pakkasastetta, ajoittain myös 0-5 astetta. Tietysti talvi ei ole ollut ihan joka päivä. Välillä lämpötila on noussut päiväksi tai pariksi kymmenelläkin asteella. Lumisade on ajoittain korvautunut vesisateella. Edellisellä viikolla pikatulva yllätti, koska leirissä - itseasiassa koko Lipljanin kaupungissa - ei ole toimivaa sadevesiviemäröintiä.

Samoin olemme joutuneet huomaamaan, että suomalaisten alkuperäinen Camp Villen suunnittelu on ollut puutteellista. Kosovon talven laatu ei ole ehkä ollut täysin tiedossa ja niinpä on aliarvioitu mm. sähköverkon vaatimuksia. Toisaalta, Kosovon operaatio on ollut ja on edelleen suurten organisaatioon liittyvien muutosten kourissa ja niinpä Camp Villen leirin merkittävää kasvua ei voitu aavistaa etukäteen: syyskuusta alkaen suomalainen rauhanturvaosasto on toiminut yhdessä irlantilaisen vastaavan kanssa muodostaen "suomalaisirlantilaisen taisteluosaston". Tämän vuoden huhtikuussa samaan taisteluosastoon liittyvät ruotsalaiset, tsekkiläiset, slovakialaiset sekä liettualaisia ja yhdessä meistä tulee "monikansallinen stabilointiosasto", josta suomalaiset edelleen muodostavat leijonanosan ja jota johdetaan Camp Villestä. Siksi "Villeen" tulee kokonainen uusi konttiasuinalue ja esikunnan kokoa kasvatetaan.

Camp Villen laajenemisesta suurimman työvastuun kantavat rakennus- ja viestijoukkue. Satoja metrejä maaojaa on kaivettu auki sähkö-, puhelin-, tieto-, kuulutusjärjestelmä- ja keskusantenniverkkojen laajentamiseksi - ja samalla katkottu vanhoja verkkoja, joiden sijainnista ei aina ollut merkintöjä, kun niitä joskus on kiireellä jouduttu tekemään. Uusi stabilointiosasto tulee olemaan vielä paljon kansainvälisempi toimintaympäristö kuin nykyinen. Yhä useammissa tehtävissä englanninkieli tulee korvaamaan suomenkielen ja - toisin kuin tähän asti - muillakin kuin päällystöllä, ja Camp Villeen tulee muuttamaan paljon muunmaalaista sotilashenkilöstöä.

---

Kirjoittaja on 28-vuotias humanististen tieteiden kandidaatti, joka palvelee rauhanturvaajana Kosovossa. Hän kirjoittaa kokemuksistaan ja elämästään Camp Villen leirissä, yhdistetyn suomalais-irlantilaisen taisteluosaston esikunta- ja huoltokomppanian viestijoukkueessa.