Kolmetoista kuukautta Kosovoa

Suomen itsenäisyyspäivää vietettiin Kosovon suomalaisessa rauhanturvajoukossa värikkäin mutta hillityin menoin. Asiaan kuului juhlalounas ja sen jälkeen paraatikatselmus ja kenttähartaus sekä tietysti mitalien jako. Jokaisen paraatiin osallistuneen rauhanturvaajan rintaan ripustettiin KFOR-mitali, joka kertoo osallistumisesta Kosovon missioon. Mitalin päällispuolella on NATO:n tunnus ja kääntöpuolella lukee "North Atlantic Treaty Organization" sekä "In Service of Peace and Freedom", ja sama myös ranskaksi.

Paraati pidettiin Ollin platalla, Camp Villen suurimmalla aukiolla kello viidestä kuuteen eli pimeän jo laskeuduttua. Paikalla oli lähes kaikki Kosovossa olevat suomalaiset rauhanturvaajat sekä iso joukko suomalaisia siviilityöntekijöitä sekä muita kansallisuuksia, myös kosovolaisia. Ollin platta oli valaistu valtaisin valonheittimin ja rauhanturvaajat ryhmittyneet sen ympärille. Suomalaisen rauhanturvajoukon komentajan everstiluutnantti Vesa Kangasmäen englanninkielinen puhe esitettiin myös serbian- ja albaaninkielillä. Oli erittäin imartelevaa, että KFOR:n keskisen prikaatin komentaja ruotsalainen kenraali Anders Brännström tervehti meitä suomenkielisellä tervehdyksellä, vaikka sitten itse puhe olikin KFOR:n virkakielellä englanniksi. Parempaa tapaa viettää itsenäisyyspäivää ei voisi kuvitella, kuten eräs viestijoukkueen jäsen minulle paraatin jälkeen totesi - tuskin ainakaan asiallisempaa tapaa!

Paraatin jälkeen oli Camp Villen messi tupaten täynnä. Samoin myös saunat sillä tuulisella kentällä seistessä tuli kylmä, vaikka oli pukeutunutkin lämpimästi. Seuraavana yönä satoikin lunta; tosin puoleenpäivään mennessä se oli jo sulanut! Ensimmäisen kerran lunta satoi jo lokakuun alussa - samanlaisin seuraamuksin.

Operatiivisen tilanteen kiristyminen on vähentänyt supailua eli ei- operatiivista liikkumista Kosovossa. Käynnit muiden kansallisuuksien sotilasleireissä ovat vähentyneet, samoin walking-out eli jalkaisin liikkuminen leirien ulkopuolella tai muutoin vierailu paikallisissa liikkeissä tai ravintoloissa. Tämän "sotilasturismin" vähentymisen myötä on tullut entistä tärkeämmäksi vapaa-ajan vietto ja pitkästymisen välttäminen leirien sisällä. Camp Villessä on suomalaisten itselleen rakentama Leijona- areena, iso lämmitetty halli urheilukäyttöön - suosituimpana lajina tietysti sähly - sekä hyvin varusteltu kuntosali. Molemmat tulevat tarpeeseen myös siksi, että Camp Villessä - kuten kaikissa suomalaisissa leireissä - syödään hyvin. Ruoka on korkeatasoista eikä sen valmistuksen suhteen pihistellä. Puitteet sentään ovat vaatimattomat: ruokala on vain iso teltta.

Ruokalan lisäksi on messi, teltta sekin, jossa sijaitsevat myös kirjasto, lehtisali ja tietokonehuone. Messissä voi halutessaan nauttia ne kaksi olutta tai lasin viiniä, jonka ei vielä katsota vaikuttavan "operatiiviseen kuntoon". Siksi oluita kutsutaankin nimellä "operatiiviset oluet".

Camp Villessä on leirin kattava televisioverkko, jossa näkyvät paikallisten kanavien lisäksi myös valitut satelliittikanavat sekä yhteinen videokanava, jolla näytetään toivomusten mukaisesti elokuvia. Kaikilla joukkueilla on televisioin varustetut taukohuoneet ja tilauksesta televisioantenni vedetään myös asuinkonttiin, jos sen asukilla on oma televisio.

---

Kirjoittaja on 28-vuotias humanististen tieteiden kandidaatti, joka palvelee rauhanturvaajana Kosovossa. Hän kirjoittaa kokemuksistaan ja elämästään Camp Villen leirissä, yhdistetyn suomalais-irlantilaisen taisteluosaston esikunta- ja huoltokomppanian viestijoukkueessa.