Star Wars: Tales of the Jedi - The Great Sith War

Star Wars: Tales of the Jedi - The Great Sith War

Tales of the Jedi - Knights of the Old Republic

Tales of the Jedi - Freedon Nadd Uprising

Tales of the Jedi - Dark Lords of the Sith

Tales of the Jedi - The Sith War

Tales of the Jedi - The Great Sith War on esinäytöksestä (Knights of the Old Republic), välinäytöksestä (Freedon Nadd Uprising) ja kaksiosaisesta päänäytöksestä (Dark Lords of the Sith ja The Sith War) koostuva saaganomainen tarina. Tales of the Jedi -kokonaisuuteen kuuluu lisäksi kolme muuta tarinaa (kronologisesti aikaisemmat The Golden Age of the Sith ja The Fall of the Sith Empire sekä jälkinäytöksen kaltainen Redemption), jotka on julkaistu myöhemmin ja jotka eivät liity kiinteästi aikaisempiin neljään osaan. Tarinasta käytettävä nimi The Great Sith War tulee sen viimeisestä osasta.

Tales of the Jedi jatkoi 1990-luvun alkupuolella alkanutta uutta Tähtien sota -julkaisuaaltoa. The Great Sith War -saagan neljä osaa julkaistiin vuosina 1993-96 samanaikaisesti mm. Dark Empire -trilogian toisen ja kolmannen osan kanssa. Molemmissa oli käsikirjoittajana Tom Veitch (poislukien viimeinen osa The Sith War). Tales of the Jedissa Tom Veitch käyttää hyväkseen ensimmäisessä Dark Empiressa esittelemiään detaljeja, mm. holocronia ja selitysosan viittauksia Ulic Qel-Dromaan.

4000 vuotta sitten ...

The Great Sith War -saaga on kahden käsikirjoittajan ja usean eri piirtäjän amalgaami. Tämä korostuu erityisesti sen ensimmäisessä osassa, jossa kolme piirtäjää luonnehtii kahta saagan kolmesta päähenkilöstä (Ulic Qel-Dromaa ja Nomi Sunrideria) kahdessa erillisessä tarinassa. Saaga on ajoitettu aikaan neljä tuhatta vuotta ennen Luke Skywalkeria.

Ulic Qel-Droman kasvu jedioppilaasta jediritariksi ensimmäisessä tehtävässään Onderonin planeetalla on sangen yksinkertainen sotaisan jaetun maailman Romeo ja Julia -tarina, johon kuuluu päälle liimatun oloisasti yksi langennut jedi ja vähän Voiman Pimeää puolta. Nomi Sunriderin matka Vima-tyttären äidistä ja jedin vaimosta leskeksi ja jedimestari Thonin oppilaaksi on sitä vastoin paljon kiinnostavammin esitetty. Eikä ainoastaan siksi, että Nomi saa vastaansa mestari Thonin vihollisen Bogga the Huttin, joka on pakkovärvännyt palvelukseensa avaruusrosvo Finhead Stonebonen, mikä on hauskaa luettavaa perinteisen Tähtien sota -huumorin tapaan: siinä toistuvat jo Jedin paluusta tutut Jabba-kliseet.

Välinäytöksen omainen tarina Freedon Nadd Uprising tuo Ulic Qel-Droman ja Nomi Sunriderin yhteen Onderonissa taisteltaessa Sithin mustan valtiaan Freedon Naddin lihallista jälkeläistä kuningas Omminia vastaan. Enemmän välinäytös on kuitenkin pakollinen aasinsilta tulevaan kahteen osaan, koska se kertoo lyhyesti, miten Dark Lords of the Sithin pääpahikset serkukset Satal ja Aleema Keto saavat "Sith-tartunnan" vierailulla ensin Coruscantissa ja sitten Onderonilla. Saagan kolmas päähenkilö on Exar Kun, ilmeisen faustinen langennut jedi. Hänet esitellään lukijalle vasta Dark Lords of the Sithin alussa. Exar Kun varastaa shown Satalilta ja Aleemalta ja toimii yhdessä Ulic Qel-Droman kanssa kantavana voimana saagan loppuun asti.

... ihan samat jutut

Tähtien sodan galaksi elää jokseenkin pysyvässä kehittymättömyyden ja muuttumattomuuden tilassa, missä sekä sosiaaliset että tekniset innovaatiot ovat harvassa. Neljä tuhatta vuotta ennen Luke Skywalkerin syntymää galaksi on olennaisesti samassa tilassa: tasavalta on pystyssä ja jedit hääräävät ympäriinsä rauhanturvaoperaatioiden johtajina; avaruudessa liikutaan yhtä nopeasti tai hitaasti kuin ennenkin ja tieto leviää parhaiten suusta suuhun. Kaikenkarvaiset rikolliset ja salakuljettaja Han Solon esioppi-isät kiusaavat aurinkokuntien välistä kauppaa. Neljän vuosituhannen myötä Tasavalta ei selvästikään kehity vaan ainoastaan laajenee.

Toisaalta, on levollista huomata, että myös silloin kauan sitten oli olemassa historia. Tähtien sodan galaksissa on aina olemassa "kauan sitten": muinainen historia, johon nykyaikaa verrataan, sekä tietysti pelottavat ennustukset, jotka sitovat nykyajan tulevaisuuteen. Kaikki hyvä on aina ollut vanhaa, kuten mestari Odd Bnarin hengellään suojelemat ikivanhat jedien lasermiekat tai jedien Suuren kirjaston kirja-aarteet, jotka ovat monet itseasiassa koodekseja tai peräti kirjakääröjä.

Arkaaisuuden näennäinen ilmapiiri luodaan piirtäjän keinoin välttelemällä virtaviivaisen tekniikan ja kromin kimalluksen esittelyä. Niiden sijaan rakennukset ovat kiveä tai savea, vaatteet ovat asepuvun ja haarniskan yhdistelmiä, sotaa käydään sädease toisessa ja pertuska toisessa kädessä, ja kaikki tekniikka, mikä yleensä esiintyy, on vanhaa, nuhjaantunutta ja kulunutta. Tämä maailma on epätodellinen: lukija päätyy arvailemaan, missä oikein mahtaakaan tapahtua tuo korkeaa teknologiaa edellyttävien avaruusalusten ja robottien valmistus. Silti epätodellisuus ei varsinaisesti tee Tales of the Jedin maailmasta irrationaalista. Absurdeja ovat sitä vastoin muutamat yksityiskohdat, joissa edellisestä täysin poiketen yritetään järkeillen selittää, että esimerkiksi aseteknologian saralla on tapahtunut muutosta, jonka seurauksena jotkut Tasavallan aurinkokunnat ovat muuttuneet takapajuisemmiksi kuin toiset. Tällainen keinotekoinen tapa tuoda kehitys mukaan Tähtien sodan maailmaan vesittää sen romantiikkaa. Muutoinhan se on maailma, jossa historia merkitsee vain ikääntymistä ja asioiden ulkoisen olemuksen muuttumista, ei koskaan kehittymistä. Evoluutio ei siihen historiaan kuulu.

Muukalaisten kirjo

Iäkkäimpiä kaikista ovat jedimestarit, joista vanhimmat ovat jopa tuhannen vuoden ikäisiä. Yksikään tarinassa esiintyvistä mestareista ei ole ihminen, ja ainoastaan mestari Arca Jeth on edes humanoidi. Tämä tuo tarinaan mielenkiintoisen lisäpiirteen sillä mestareiden oppilaista useimmat ovat ihmisiä ja loputkin humanoideja.

Mestari Thon on ulkonäöltään mesotsooisen ajan nelijalkaisen pedon näköinen; mestari Odd Bnar kuuluu kasvikuntaan; mestari Vodo-Siosk Baas näyttäisi olevan merenelävä ja mestari Odan-Urrista en uskalla edes arvata. Tämä muukalaisten suuri määrä luo itseasiassa aikaisempaa Tähtien sotaa kosmopoliitimman kuvan jedeistä ja samalla koko galaksista. Vertailun vuoksi näyttäisi siltä, että Sithin mustat valtiaat ovat koko historiansa ajan pelkkiä ihmisiä. Mutta tämähän korreloi täysin keisari Palpatinen ja Imperiumin harjoittaman rasismin kanssa.

Huolimatta muiden kuin humanoidien suuresta kirjosta sivuhenkilöinä vain yksi näistä nousee miltei päähenkilöiden vierelle. Lukija pääsee tarkastelemaan viiden eri piirtäjän näkemystä valtaisan kokoisesta mestari Thonista, joka asustaa oppilaansa kanssa syrjäisellä Ambrian planeetalla: Tony Akins kuvaa Thonin kulmikkaana, huoliteltuna ja sofistikoituneen oloisena jedimestarina; Janine Johnston taas hiljaisena ja erakoituneena salaperäisenä petona.

Tales of the Jedin henkilökaartin laajuus on kiitettävää, vaikka kaikki päähenkilöt ovatkin ihmisiä. Tämä on tietysti ymmärrettävää sekä piirtäjän että käsikirjoittajan näkökulmasta: ihmiset ovat ihmisiä myös Tähtien sodan maailmassa kun taas muiden lajien edustajat vaatisivat laajaa ja syvällistä hahmottelua, jotta ne kelpaisivat myös suuriin ruutuihin piirretyiksi päähenkilöiksi. Sitä paitsi ihmispäähenkilöille voidaan yrittää piirtää myös sex appealia tai muita lukijaan vetoavia piirteitä (joskin on myös esimerkkejä humanoideista, joiden kohdalla on onnistuttu tässä).

Kristillistä allegoriaa

The Great Sith War on pohjimmiltaan faustinen tarina, ja Exar Kun on tohtori Faustus. Hän aloittaa hyvin menestyvänä jedioppilaana mestari Vodo-Siosk Baasin opissa. Salaa hän käyttää mestarinsa holocronia (eräänlaista persoonallisuuden omaavaa tietokonetta) ja saa ensimmäiset tietonsa Sithistä. Mestaristaan eroamisen jälkeen hän valehtelee olevansa jediarkeologi etsimässä Sithin muinaisjäänteitä. Tästä alkaa Exar Kunin itsekorruptiomatka. Hän janoaa tietoa uteliaisuutensa tyydyttämiseksi - ja ehkä myös vallanjanonsa, vaikka se ilmeneekin vasta myöhemmin.

Tohtori Faustus on länsimaisen kirjallisuuden suuria ja monesti tulkittuja arkkityyppejä. Hän oli saksalainen oppinut, joka himoitessaan tietoa ja ymmärtämystä sekä maailmallista hyvää myi sielunsa paholaiselle. Tunnettuja Faustuksia ovat kirjoittaneet mm. Philip Marlowe, Johann Wolfgang von Goethe ja Thomas Mann. Paholaisen edustajan Mefistoteleen roolia esittää kuolleen Sithin mustan valtiaan Freedon Naddin henki. Freedon Nadd ruokkii Exar Kunin uteliaisuutta ja johdattaa tämän tilanteisiin, joissa Voiman Pimeän puolen käyttäminen vaikuttaa helpommalta ja tehokkaammalta. Täten Exar Kun vajoaa ansasta toiseen niin että Voiman Valon puoli muuttuu kerta kerralta entistä tavoittamattomaksi, kunnes lopulta hän on varma, että hän ei saa siihen enää yhteyttä edes yrittäessään. Exar Kunin kääntyminen Pimeälle puolelle on peruuttamatonta hänen omasta tahdostaan. Kristillisin termein - ja kristillistä allegoriaahan Voiman molemmat puolet ovat - voisi sanoa, että armonaktin kohdistuminen häneen tulee mahdottomaksi juuri hänen ylpeytensä tähden. Siitä luopuminen taas on mahdotonta Exar Kunin pelätessä, ettei armo voikaan kohdistua häneen, mitä ilmaisua Thomas Mann käytti omassa Faustuksessaan.

Exar Kunin kääntymys on täydellinen. Toisin kuin Goethen Faust, hän ei pelastu lopussa; eikä hän edes lopun lähestyessä kadu ratkaisujaan niinkuin Philip Marlowen Tohtori Faustus. Freedon Nadd on erinomainen Mefistoteles houkutellessaan ja kiusatessaan Exar Kunia ottamaan Pimeä puoli omakseen. Jokaisella kerralla vajotessaan entistä syvemmälle Exar vakuuttelee Freedon Naddin hengelle, ettei hän voi sortua Pimeälle puolelle. Ja viimeiseksi hän huutaa Naddille vihaavansa tätä kuin vahvistaen, että on jo muuttunut tämän kaltaiseksi. Exar Kunin itsekorruptiomatka on kuin häpeävän lapsen yritys paeta heikkouttaan hankkimalla itselleen valtaa. Ja lopulta hän päättää myös paeta kuolemaa Pimeän puolen keinoin.

Voiman pimeä puoli näyttäisi olevan yksinomaan miesten hommaa. Kaikki Sithin mustat valtiaat ovat miehiä. Lukijalle kerrotaan vain kahdesta naispuolisesta Pimeän puolen käyttäjästä mukaanlukien Zona Luka, joka hänkin tuli tarinaan vasta sen loppupuolella ja vain hetkeksi. Eikä Zona Luka valinnut Pimeää puolta vaan hän joutui Sithin myrkkyjen uhriksi. Saagan loppuosassa aikaisemmin merkittävät naispäähenkilöt Nomi Sunrider ja Aleema Keto ovat jääneet Exar Kunin ja Ulic Qel-Droman varjoon. Lisäksi Nomin reaktiot kääntynyttä Ulicia kohtaan ovat niin hänen hahmonsa aikaisemmin esitellyn luonteen vastaisia, että muutoksesta voi syyttää ainoastaan käsikirjoittajan vaihtumista.

Moninaisuuden runsaudenpula

The Great Sith War on valitettavassa määrin sisäisesti ristiriitainen. Yksi suurimpia ristiriitaisuuksia on se, että välillä Voiman Pimeä puoli on jedien helposti aistittavissa, välillä taas (vaikka ovat paikoissa, joiden pitäisi suorastaan tihkua Pimeää puolta) sitä ei aistita ollenkaan. Myös deus ex machina tuntuu hyppäävän kovin usein sarjan sivuille: Mandaloren soturit ilmestyvät juuri sopivasti vahvistamaan Ulic Qel-Droman armeijaa ja Freedon Naddin henki matkaa ongelmitta ympäri galaksia Exar Kunin perässä. Exar Kunin avaruusalus Starstrom 1 tuhoutuu massassien käsissä mutta saagan viimeisessä osassa se on jälleen hänen käytössään.

Nomi Sunriderin äitiys on esitetty tarinan sivuilla oikein luontevasti. Pikku Vimasta tulee elävä hahmo, jonka elämää lukija voi seurata Nomin rinnalla. Valitettavasti mahdollisuus kehittää Viman henkilöä on jäänyt käyttämättä. Tämä on ikävä kyllä totta myös monien muiden hahmojen kohdalla. Tarinaa vaivaakin henkilöiden paljous; on kuin käsikirjoittaja ei ehtisi huolehtimaan heistä jokaisesta vaan päättää alentaa jo kerran tärkeämmäksi ylennetyn hahmon takaisin statistiksi tai tehdä tästä uhrilampaan.

Toisaalta tämä henkilöiden, paikkojen ja jopa näkökulmien moninaisuus on The Great Sith Warin parempaa antia. Jedimestarit kouluttavat oppilaitaan kukin omalla tavallaan korostaen eri näkökulmia. Arca Jeth korostaa oppilaiden fyysistä suorituskykyä ja valomiekan käyttöä sekä oma-aloitteisuutta lähettämällä kolme oppilastaan "kylmiltään" rauhanturvaamistehtävään. Mestari Thon puolestaan asustaa ja kouluttaa muutamaa oppilastaan Ambrian planeetalla, jolla Voiman Pimeä puoli on voimakas ja alati läsnä sekä fyysisissä muodoissa salaperäisen järven hirviöinä että henkisesti painostamassa ja kuiskimassa pahansuopuuksia. Vodo-Siosk Baas opettaa oppilailleen itsehillintää antamalla näiden solvata toisiaan valomiekkaharjoitusten aikana.

Tarinana The Great Sith War on tasoltaan liian vaihteleva useamman tekijän tuotoksena, jotta sitä voisi katsoa yhdellä silmäyksellä. Tosin sama koskee useita Tähtien sodan maailman tarinoita. Usean käsikirjoittajan ja piirtäjän yhteiset tuotokset ovat aina osiensa summa - harvoin enemmän, usein vähemmän. The Great Sith War sekä kompastuu että kohoaa samasta syystä.

Star Wars: Tales of the Jedi - The Collection + The Freedon Nadd Uprising, Veitch, Gossett, Barreiro, Johnston, Roach, Akins, Rodier, Atkins; 1994.

Star Wars: Tales of the Jedi - Knights of the Old Republic, Veitch, Gossett, Barreiro, Johnston, Roach, Akins, Rodier; 1994.

Star Wars: Tales of the Jedi - Freedon Nadd Uprising, Veitch, Atkins, Rodier; 1997.

Star Wars: Tales of the Jedi - Dark Lords of the Sith, Veitch, Anderson, Gossett, Ensign, Barreiro, Wetherell; 1996.

Star Wars: Tales of the Jedi - The Sith War, Anderson, Carrasco, Ensign, Heike, Black, Beckett; 1996.

Julkaisija: Dark Horse, http//www.darkhorse.com