Tales of the Jedi: Sith Empire

Star Wars:

Tales of the Jedi - The Golden Age of the Sith

Tales of the Jedi - The Fall of the Sith Empire

Tämä on se tarina, jonka kertomista odotettiin pitkään; yksi Tähtien sodan mytologian kaikkein tärkeimpiä tarinoita, perustuksia, joiden varaan myöhemmät ja tutummat tarinat perustuvat. Tarina sitheistä ja Sithin mustista valtiaista on odottanut kauan kertomistaan. Onhan se merkitykseltään samaa kokoluokkaa kuin kertomus Anakin Skywalkerin kääntymyksestä Voiman Pimeälle puolelle.

Kronologisesti The Golden age of the Sith ja The Fall of the Sith Empire ovat paitsi Tales of the Jedi -sarjan myös koko Tähtien sodan maailman ensimmäinen sarjakuvatarina. Tales of the Jedi jatkoi 1990-luvun alkupuolella alkanutta uutta Tähtien sota -julkaisuaaltoa: ensin ilmestyi Tom Veitchin käsikirjoittama Dark Empire, jota edelleen pidetään yhtenä parhaimmista, ellei parhaimpana, Tähtien sota -aiheisena sarjakuvana. Sen jatko-osien Dark Empire II ja Empire's End kanssa samanaikaisesti vuosina 1993-1996 ilmestyivät ensimmäiset Tales of the Jedi -sarjan tarinat: neljän albumin mittainen The Great Sith War. Vasta niiden jälkeen tehtiin The Golden Age of the Sith sekä The Fall of the Sith Empire. Kaksikolle vain ei ole vakiintunut yhtä nimeä toisin kuin sen edeltäjille. Duologiasta käytetään toisinaan nimeä "Sith Empire" ja joskus myös itse sotaan viittaavaa nimeä "The Great Hyperspace War", joka tosin lanseerattiin käyttöön jo paljon aikaisemmin. Tämä epäselvyys kertonee myös duologian arvostuksesta: jos se olisi runsaan keskustelun aihe, sillä olisi vakiintunut nimi.

The Great Sith Warin tapahtumat sijoittuvat aikaan neljä millenniumia ennen Luke Skywalkeria. Sith Empire puolestaan edellisestä vielä yksi tuhat vuotta aikaisemmin. Silloin Tasavalta oli paljon pienempi ja sen rajojen ulkopuolella olivat laajat tutkimattomat ja käymättömät korpimaat. Näitä kartoittamaan hyperavaruusnavigaattorit ajoittain matkasivat etsiessään uusia kauppareittejä tai vielä mieluummin uusia markkina-alueita myytäväksi kauppiaille. Eräällä tällaisella matkalla sisarukset Gav ja Jori Daragon tietämättään päätyivät Sithin imperiumiin kuuluvalle Korriban-planeetalle, jolla oltiin juuri viettämässä kuolleen Sithin mustan valtiaan Marka Ragnosin hautajaisia. Sisarukset temmattiin osallisiksi poliittisiin juonitteluihin, joihin imperiumi oli vajoamassa, koska sith-valtiaat eivät kyenneet valitsemaan uutta mustaa valtiasta keskuudestaan. Lopulta valtaan noussut Naga Sadow käytti heitä hyväkseen aloittaakseen sodan Tasavaltaa vastaan.

Arkipäivän pelokkaat sankarit

Sithien tarinaa palkattiin kirjoittamaan tuolloin jo jokseenkin tunnettu Kevin J. Anderson, joka sittemmin on kirjoittanut jatkoa mm. Brian Herbertin Dyyni-kirjoihin. Anderson teki ensin yhteistyötä Tom Veitchin kanssa, ja he yhdessä käsikirjoittivat Tales of the Jedi — Dark Lords of the Sith -sarjakuva-albumin. Yhteistyön tavoitteena oli varmistaa, että Sithin valtakunnan tarina lomittuisi kivuttomasti Tales of the Jedi -jatkumoon, missä onnistuttiinkin. Myös piirtäjät Gossett ja Carrasco olivat työskennelleet Tales of the Jedi -sarjan parissa jo ennen Sith Empire -tarinaa.

Sarjasta toiseen siirtyessään lukija voi huomata myös muutamia eräänlaisia johtomotiiveja. Tom Veitch esitteli Dark Empiressa holocronin, eräänlaisen persoonallisuuden omaavan tietokoneen ja tallentimen. Tämä holocron kertoi päähenkilöille The Great Sith Warin tapahtumista. Sen tarinan päähenkilö Nomi Sunrider puolestaan kuuntelee holocronin opetuksia aiemmasta historiasta sekä näkee omin silmin sithien oman verenpunaisena kimaltavan holocronin. Sith Empiressa lukijalle esitellään jälleen tämä samainen holocron. Samalla tavalla Veitch ja Anderson pyörittelevät lukijan silmien edessä alun perin Sithin mustan valtiaan Naga Sadow'n Voima-amulettia, joka sittemmin siirtyi käyttäjältä toiselle kuin kallis pyhäinjäännös.

Sith Empireen kohdistui fanien keskuudessa valtavasti odotuksia. Herättääkseen yleisön huomion jo etukäteen Dark Horse Comics julkaisi 12-sivuisen prologin kaltaisen lehden, The Golden Age of the Sith #0, joka johdattaa lukijat tapahtuma-aikaan ja -paikkaan sekä esittelee kaikki päähenkilöt, poislukien sithit.

Monet päähenkilöistä poikkeavat edukseen Tähtien sodan tarinoiden tutusta kaavasta. Sisarukset Jori ja Gav Daragon, jotka pääosin vastaavat tarinan kuljettamisesta eteenpäin, eivät ole jedejä eivätkä muullakaan tavalla erikoisia tai mitenkään kohtalon merkitsemiä sankareita. Päinvastoin, he ovat hyvin tavallisia ihmisiä, jopa niin tavallisia, että joutuvat murehtimaan jokapäiväistä toimeentuloaan. Vaikka ovat selvästi nuoren maalaispoika Luke Skywalkerin ikäisiä, he eivät yhtäkkiä aikuistu jouduttuaan hengenvaaraan tai menetettyään vanhempansa vaan ovat epävarmoja ja heikkoja kuten kuka hyvänsä nuori aikuinen. Epäonnistumisen tuskassaan ja kuolemanpelossaan he ovat harvinaisen todellisia ja siten lukijan samaistuttavissa.

Myös muita poikkeuksia on: Aarrba the Hutt on ensimmäinen Tähtien sodan galaksissa kohtaamani sympaattinen hutt, joka kaiken lisäksi on rehellinen korjaustelakkayrittäjä. Aarrba auttaa taloudellisesti ensin Daragonin sisarusten vanhempia ja sitten sisaruksia itseään. Tämä jalomielisyys ei kuitenkaan estänyt häntä olemasta huolissaan maineestaan ja siitä, että joku saisi tietää hänen pidentäneen myöntämänsä luoton maksuaikaa. Käytöksensä lisäksi Aarrba the Huttin ulkoinen olemus on kummallinen ja panee epäilemään, kuinka hyvin kuvittaja tuntee Tähtien sodan kuvamaailman. Aarrballa nimittäin valtaisana matonakin on levanttilaiset velton miehen piirteet, minkä vaikutelman luovat ennen muuta hänen ihmisen lokoilua muistuttava asentonsa sekä fetsi ja odaliskin liivi.

Sith on Egyptiä, Assyriaa ja Spartaa

Ensimmäisen kerran näemme, millainen oli tuo tarunomainen Sithin valtakunta, jota myöhempinä aikoina monet itsensä Sithin mustiksi valtiaiksi ylentäneet yrittivät rakentaa uudelleen. Sithin imperiumi on paha pettymys. Jokaisella Tähtien sota -fanilla on varmasti oma vuosien kuluessa monista lähteistä syntynyt mielikuvansa siitä. Itse odotin Sithin olevan jonkinlainen magokratia, taikuuden (siis Voiman pimeän puolen) läpitunkema valtakunta, missä fysiikan lait saavat jatkuvasti antaa tilaa Voimalle; kirjailija Robert E. Howardin hyborisen maailman velhojen johtamien valtakuntien Styygian ja Acheronin kaltainen pimeyden paikka. Ensimmäinen kuva sitheistä kyllä vastasikin tätä. Se oli yhdistelmä muinaisegyptiläistä uskontoa ja assyrialaista mahtipontisuutta vihollisten pelon herättämiseksi.

Mutta pian paljastuukin, että korean päällispuolen sisälle käsikirjoittaja ei ole suunnitellut mitään salaisen valtakunnan mekanismeja, joita lukija saisi jännityksellä selvittää. Sithin yhteiskuntajärjestyskin selvitetään yhdessä virkkeessä: muinaisina aikoina sithin humanoidilaji oli jakaantunut kolmeen luokkaan: orjiin, "insinööreihin" (an intelligent and nimble engineer class, mitä ei tarkemmin selitetty) sekä massassi-sotureihin. Luokitus toistaa antiikin Spartan yhteiskuntaa. Näiden luokkien yläpuolella olivat sith-valtiaat, kuten Spartassa kaksi kuningasta. Jokaisella sith-valtiaalla oli oma usean planeetan valtakuntansa kuin feodaaliruhtinailla konsanaan sekä yhteinen neuvosto. Sithin musta valtias ei ollut itsevaltainen autokraatti vaan primus inter pares, jonka paikka yhteisen puolustuksen johtajana osoitettiin kruunajaisseremoniassa sanomalla: My lord... Protect us from the enemies that beset our empire, Naga Sadow.

Muuta emme sitten saakaan tietää Sithin imperiumista. Yhtään naispuolista sithiä ei näytetä; tieteestä, kulttuurista tai tavoista ei juuri mainintaakaan. Lukijalta jää kokematta odotettu ihmeen ja kummastelun tunne; Sith ei olekaan nation of wonders, joka on kyennyt luomaan jotain ainutlaatuista, ehkä parempaakin kuin jedien kaitsemassa Tasavallassa. Ainoa ja lopulta kovin vaatimattomaksi jäänyt osoitus maagisuudesta on sith-valtias Simuksen elävä ruumiiton pää, skandinaavisesta mytologiasta lainattu: ylijumala Odinin neuvonantaja Mimirhän oli myös loitsimalla eläväksi tehty pää.

Kuten jo aiemmissa Tales of the jedi -tarinoissa arkaaisuuden tunne rakennetaan taiteen keinoin välttelemällä virtaviivaisen tekniikan piirtämista: rakennukset ovat kiveä tai savea, vaatteet asepuvun ja haarniskan yhdistelmiä ja sotaa käydään sädease toisessa ja pertuska toisessa kädessä. Sama tosin koskee myös Tasavallan kuvaamista.

Tarina... ei vaan myytti...

Huumorin saralla Sith Empire tarjoaa samat ja tutut vallankäyttöön liittyvät letkaukset ja palkkamurhaajavitsit, jotka on jo nähty lukuisissa aiemmissa Tähtien sota -sarjakuvajulkaisuissa. Siksi onkin outoa löytää albumeista muutama irrallinen ironiaa sisältävä ruutu: kun Gav Daragon epäilee oikeudenmukaisuutta hyökätä Tasavaltaa vastaan, Naga Sadow kehottaa Gavia muistamaan kaikkia, jotka hänen laillaan joutuivat kärsimään siellä köyhyydestä, ja vakuuttaa, että Tasavalta on kansalaisiaan sortava järjestelmä. Vaikka Gav tuntuu hyväksyvän Naga Sadow'n sanat ilman muuta, lukija jää pohtimaan tarkoittiko Naga Sadow sanomaansa. Myös toisenlainen huumoriyritelmä löytyy albumien sivuilta: esiinmarssistaan alkaen kaupparuhtinas Ssk Kahorrin lähimmän apulaisen Gorrmin kasvot on rajattu ruudun ulkopuolelle, mihin lukija ei oikeastaan kiinnitä suuremmin huomiota vaan pitää Gorrmia tavallisena gorillan kokoisena käsikassarana. Vasta viimeisessä esiintymisessä juuri ennen kuolemaa paljastuvat Gorrmin piirteet, jotka eivät loppujen lopuksi ole kovin kummalliset riittävästi Tähtien sodan muukalaisia katselleelle.

Ensimmäisen albumin perusteella lukija voisi uskoa, että Anderson haluaa kertoa vain pienen tarinan suuremmasta kokonaisuudesta, Homeroksen Iliaan tavoin ei koko Troijan sotaa vaan ainoastaan yhden episodin. Tällä tavoin ajateltuna The Golden Age of the Sith toimii hyvin: tarina alkaa pienistä ympyröistä, näkökulma on pääasiassa Daragonin sisarusten, myöhemmin myös sith-valtiaiden.

Jälkimmäinen albumi The Fall of the Sith Empire on edeltäjäänsä heikompi. Tämä johtuu pelkästään siitä, että Anderson yrittää saada kokonaisen sodan mahtumaan yhteen albumiin. Epäonnistuma on suunnaton. The Fall of the Sith Empire on poukkoileva ja yrittää vähässä sivumäärässä päästä tavoitteeseensa eli sodan loppuun antaen samalla lukijalle riittävästi suuren tragedian ja loistokkuuden tunnetta. Tulos on surullisen grandioosi: The Great Hyperspace War on ohi vain neljässä taistelussa; jedimestareiden uhrautuvaisuus on enemmän pateettista kuin traagista. Tähtien sodan perinteiden vastaisesti sotaa ei myöskään ratkaista jedien eeppisellä kaksintaistelulla. Sen sijaan kaksi mitättömyyttä suorittavat ratkaisevan teon ja vielä ilman dramatiikkaa, mikä on itse asiassa sangen raikas juonikuvio ja tradition murtamista, tosin ei välttämättä oikeaan suuntaan; Tähtien sotahan on nimenomaan avaruusoopperaa.

Andersonin käsikirjoituksen voi kuitenkin tulkita toisellakin tapaa. Se on selkeä epäonnistuminen vain, jos sitä tarkastelee aiempien Tähtien sota -sarjakuvien valossa. Jos sen sijaan sitä lukee sarjakuvaksi sovitettuna mytologisena taruna, sen puutteet tulevat ymmärrettävämmiksi. Viisituhatta vuotta vanha tarina on muuttunut myytiksi ja historia on sekoittunut, kun tarinaa on kerrottu polvelta toiselle. Tapahtumat ovat kutistuneet olennaisimpaan ja koko sodasta on jäänyt jäljelle vain neljä taistelua. Tarinaan on tullut sisäisiä ristiriitaisuuksia kuten se, että jälkimmäisessä osassa Gav Daragon muistelee väärin asioita, jotka tapahtuivat ensimmäisessä osassa. Toimijoiden motiivit ovat hämärtyneet ja hyvän ja pahan välinen ero korostunut. Mytologista tarinaa pitää lukea samalla tavalla kuin sitä kuuntelisi. Lukija voi kuvitella, miten tätä tarinaa on kerrottu jeditemppelissä pikkulapsille tai kantakapakassa navigaattorilta toiselle ylistyksenä menneiden aikojen suurteoista — niinkuin myyttiä aina kerrotaan suusta suuhun.

Edellisestä huolimatta Sith Empire ja erityisesti sen jälkimmäinen osa The Fall of the Sith Empire on sen oloinen, että käsikirjoittaja on mennyt siitä, mistä aita on matalin. Kriittinen lukija ei voi välttyä sellaiselta ajatukselta, että jotakin monimutkaisempaa tai hienovaraisempaa on samalla jäänyt Andersonin mustavalkoisen tarinan alle, että "oikeassa" tarinassa olisi ollut enemmän vivahteita, toimijoita ja tapahtumia, että Tasavalta ja jedit ehkä päästettiin liian helpolla ja Sithin imperiumin kohtalo oli liian yksioikoinen, kenties jopa ansaitsematon.

Kevin J. Anderson, Chris Gossett, Dario Carrasco, Jr, Tales of the Jedi - The Golden Age of the Sith, Dark Horse Comics, Inc, 1997

Kevin J. Anderson, Dario Carrasco, Jr, Tales of the Jedi - The Fall of the Sith Empire, Dark Horse Comics, Inc, 1998

Julkaisija: Dark Horse Comics, Inc; http://www.darkhorse.com