Nicholas Grisefothin seikkailut

Nicholas Grisefothin seikkailut

Nicholas Grisefothin seikkailut: Luukauppias

Nicholas Grisefothin seikkailut: Kauppamiehen kosto

Nicholas Grisefothin tarina alkaa rikoksella, joka ei kuitenkaan ole rikos: Nicholas Grisefoth on kirkesundilainen kauppias ja hylynryöstäjä, mikä on oikeastaan melkein sama asia. Hylynryöstö on tuottoisaa liiketoimintaa ja Nicholaksen oikeudentunto rajoittuu niihin konkreettisiin ihmisiin, joiden kanssa hän tai yhteisöt, joihin hän kuuluu, on tekemisissä. Loppujen lopuksi hän ei voi luottaa edes omiin liittolaisiinsa, jotka suorittavat varsinaiset hylynryöstöön kuuluvat verityöt, vaan ainoastaan veljeensä Hartikkaan, joka valvoo ryöstöä.

Graafikko ja piirtäjä Hannu Lukkarinen aloittaa uuden sarjakuvansa iskien suoraan kapitalismin ytimeen: kaikki on luvallista, kiinnijäämisriskille voidaan laskea hinta, ja ystävän asema pitää ansaita. Samalla isketään kiinni myös Suomen keskiaikaan, sen historiallisiin tapahtumiin sekä henkiseen ilmastoon.

Vuosi on 1299. Ruotsin kuninkaana on Birger Magnusson, Mauno Ladonlukon poika, ja vielä tätäkin kuuluisamman Birger-jaarlin pojanpoika. Mutta näillä kuninkailla on hyvin vähän valtaa, koska oikeuslaitosta, veronkantoa tai poliisikuntaa ei ole vielä keksitty samassa merkityksessä kuin me ne tunnemme. Valtakunnilla ei myöskään ole vielä suljettuja rajoja nykyisessä merkityksessä. Sanalla sanottuna, jokainen ihminen tarrautuu tiukasti kiinni toiseen muodostaen keskinäisiä verkostoja, joissa toisaalta samanlaiset ja toisaalta erilaiset ja erilaisissa yhteiskunnallisissa asemissa olevat ihmiset kohtaavat monimuotoisen taloudellisen, sosiaalisen, henkisen tai sukulaisuuteen perustuvan vuorovaikutuksen tai vallankäytön verkon kautta. Yksi kaikkein mahtavimpia ja kansainvälisimpiä tällaisia verkostoja on Itämeren alueen suurimmaksi voimatekijäksi näinä aikoina nousemassa oleva kauppakaupunkien ja porvareiden Hansa-liitto, jonka valta kasvaa suurimmilleen 1300-luvun loppupuolella.

Ruusuvuori ja Lukkarinen

Nicholas Grisefothin seikkailut on sarjakuvasovitus taalintehdaslaisen kirjailija Juha Ruusuvuoren kirjasta Ryöstetty pyhimys. Kirja on Ruusuvuoren toinen Pohjoismaiden keskiaikaa käsittelevä kirja. Kaikki Ruusuvuoren historialliset romaanit ovat saaneet hyvän vastaanoton. Useimmat hänen tarinoistaan sijoittuvat viikinkiaikaan tai Suomen keskiaikaan.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Juha Ruusuvuori vietti viime vuonna 50-vuotispäiviään. Ennen ryhtymistään vapaaksi kirjailijaksi Ruusuvuori ehti työskennellä mm. Yleisradiossa, Kalevassa sekä Pahkasika-lehdessä. Romaanien lisäksi hän on kirjoittanut lastenkirjoja, näytelmiä ja tietokirjallisuutta, mm. kirjan Itämeren merirosvoista. Hänet on kahdesti nimetty kirjallisuuden Finlandia -palkintoehdokkaaksi: kirjoistaan Kaniikki Lupus ja Nokian nuoriso-ohjaaja.

Hannu Lukkarinen on pitkän linjan kuvittaja, joka opiskeli kuvitusta taideteollisessa korkeakoulussa sekä Helsingissä että Budapestissa jo 1970-luvulla. Hän ehti toimia kirja- ja lehtikuvittajana Suomessa parikymmentä vuotta ennen ensimmäisen sarjakuvansa piirtämistä 1990-luvun puolivälin jälkeen: hän sovitti amerikkalaisen dekkarikirjailija Andrew Vachssin Born Bad -novellikokoelmasta kaksi tarinaa sarjakuviksi Alamaailma-nimiseen sarjaan. Niiden jälkeen Lukkarinen on mm. tehnyt sarjakuvamukaelmat Arto Paasilinnan romaaneista Lentävä kirvesmies (sarjakuvana Ronkoteus) ja Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija (sarjakuvana Karvainen kamaripalvelija).

Hannu Lukkarinen on rutinoitunut sekä kuvittajana että nyt myös sarjakuvittajana. Hän on työssään nopea ja käyttää runsaasti apunaan tietokonetta. Hän piirtää sekä mustavalkoista että värillistä. Nopealla vilkaisulla Lukkarisen tyyli muistuttaa kovasti sarjakuvapiirtäjä Petri Hiltusen piirrostyyliä. Mutta Lukkarisen tyyli ei ole Hiltusen tavoin kokonaisvaltaisen pikkutarkkaa. Lukkarisen työn tarkkuus ja täsmällisyys vaihtelee ruudusta toiseen ja joskus saman ruudun sisällä. Ihmishahmot ja vallankin niiden kasvot ovat useimmiten tarkat mutta toisinaan ne yksinkertaistuvat tai pakenevat varjoihin, joita ei aikaisemmista kuvista edes osannut aavistaa olevan. Myös taustat ovat usein hyvin yksinkertaisia, joskus jopa pelkkää mustaa tai valkoista. Missään tapauksessa Lukkarisen tyyliä ei voi kuitenkaan sanoa hutiloivaksi tai edes yksinkertaiseksi. Se on hyvin omintakeinen ja siihen epäilemättä vaikuttaa myös tietokoneen käyttö piirtämisen apuvälineenä.

Keskiaika onkin paikka

Kirjailija Juha Ruusuvuori on itse kieltänyt olevansa mikään keskiajan erityistuntija. Hän on korostanut halunneensa kirjoittaa nyky-Suomesta, käsitellä Suomen ja suomalaisten suhdetta Eurooppaan ja omaan itseensä, liike-elämän kansainvälistymistä sekä uusien aatteiden ja instituutioiden saapumista suomalaisten keskuuteen. Ruusuvuori nimittääkin "keskiaikaa" paikaksi, johon hän on sijoittanut tarinansa. Niinpä Ryöstettyä pyhimystä ei tule lukea historiallisena romaanina vaan seikkailukirjana. Samoin Nicholas Grisefothin seikkailut eivät ole keskiaikaa kuvaava sarjakuva vaan keskiajassa tapahtuva seikkailu.

Nicholas Grisefothin seikkailujen ajankuva on toki konsistentti. Seikkailun kehyksenä on historiallinen tapahtuma: Turun tuomiokirkon vihkiminen ja legendaarisen piispa Henrikin luiden siirtäminen tuomiokirkkoon. Tarinan henkilöistä Turun tuomiokapitulin kaniikki Elavus de Reso on historiallinen ja hän onkin ensimmäinen suomalainen, jonka tiedetään opiskelleen ulkomailla. Vuorosanoihin on yhdistelty latinankielistä ja suomalaista vanhaa sanastoa sopivassa määrin antamaan vaikutelma keskiaikaisesta kielenkäytöstä kuitenkaan olematta samalla liian autenttinen ja vaikeasti ymmärrettävä. Pisteenä i:n päällä kumpaankin albumiin on lisätty kokonaisen sivun pituinen esipuhe, joka perehdyttää lukijaa vuosien 1299—1300 Suomeen.

Tarinan juoni on selkeä, vaikka se avautuukin täydellisesti vasta jälkimmäisessä albumissa, kun ykkösalbumin epäselvyydet tulevat ymmärrettäviksi. Myös tarinan henkilöhahmoista useimmat lunastavat oman paikkansa juonessa. Jotkut hahmot, kuten legaatti Ragvaldus, jäävät etäisiksi eikä heitä tai heidän motiivejaan suuremmin lukijalle selitetä. Heidän mysteerinsä jää vaivaamaan mutta ei vaikeuta juonessa mukana pysymistä; yhden kohdalla tämä mysteeri jopa selvästi kuuluu juoneen.

Matka toisaalle on matka itseen

Juha Ruusuvuoren tarinassa esitetään mielenkiintoisella tavalla Suomen 1300-luvun yhteiskunnan eli oikeastaan yhteiskuntien sekä ajattelutapojen moninaisuus ja myös monimutkaisuus. Keskiaikaan kuuluvat monet vallankäyttäjät ja limittäytyvät valtapiirit: sekä hengellisen että maallisen vallan käyttäjiä oli monia. Tämä merkitsi joustavuutta ja henkistä monipuolisuutta sekä runsautta kaikkiin yhteiskuntaluokkiin kuuluville. Ja pystyvät ihmiset — sellaiset kuin Nicholas Grisefoth — kykenivät luovimaan ja menestymään tässä kaaoksessa, joka itseasiassa muistuttaa meidän omaa postmodernia aikakauttamme.

Tarinan ytimessä ovat marttyyrinä kuolleen piispa Henrikin rekonditorio eli luuarkku. Pyhimyksen luut ovat kallisarvoista kauppatavaraa, koska niiden luona annettu rukous on voimallisempi ja voidaan paremmin kohdentaa pyhimykselle itselleen. Tällöin rukouksella on parempi mahdollisuus toteutua. Luut itsessään eivät tietenkään ole sen kummemmat kuin mitkään muutkaan luut; vasta usko niiden ihmeitä tekevään voimaan tekee niistä arvostettuja ja arvokkaita. Juha Ruusuvuoren tarinassa pyhäinjäännöksillä on samanlainen arvo ihmisten mielissä kuin meidän aikanamme on pörssiosakkeilla: jos niiden tehokkuuteen eli tuottavuuteen uskotaan riittävästi, niiden arvostus nousee ja sitä myöten myös niiden arvo.

Kristitty kirkko ja kapitalismi käyvät käsi kädessä. Kirkko jopa näkee kaupankäynnin välineenä päästä vaikuttamaan pakanoiden keskuudessa silloin, kun puhdas lähetystyö ei ole mahdollista. Mutta missä käydään kauppaa, siellä syntyy vaurautta, niin kirkon sisä- kuin ulkopuolella. Tätä vaurautta jaettaessa pyhäinjäännöksien pyhyys ei paina läheskään niin paljon kuin ihmisen syntyperä ja ne vallankäytön verkot, joihin hän on itsensä sitonut.

Juha Ruusuvuori, Janne LukkarinenNicholas Grisefoth: Luukauppias, WSOY, 2006

Juha Ruusuvuori, Janne LukkarinenNicholas Grisefoth: Kauppamiehen kosto, WSOY, 2007